Heraldiikka tarkoittaa vaakunaoppia – sillä tarkoitetaan vaakunoiden ja lippujen visuaalista ulkoasua ja niiden sanallisia selityksiä. Heraldiikan kaksi päähaaraa ovat historiallinen heraldiikka ja taiteellinen heraldiikka. Heraldiikka nimitys juontaa juurensa ranskan kielen sanasta hérault, joka tarkoittaa airutta. Englannin kielessä vastaava sana on herald.
Vaakunoilla ja lipuilla on tiukka oma sääntöjärjestelmä ja käsitteistö, joiden mukaan kaikki viralliset vaakunat on muodestettava visuaalisesti ja selitettävä sanallisesti vaakunaselityksellä. Vaakunaselitys on heraldiikan vakiintunut tapa kuvata vaakuna tai lippu siten, että heraldiikkaan perehtynyt ihminen voi piirtää kuvan oikein näkemättä visuaalista mallia.
Vaakunaselityksestä lisää: http://fi.wikipedia.org/wiki/Heraldinen_selitys
Vaakunan suunnittelu
Vaakunan suunnittelun lähtökohdat
Heraldiikassa vaakunan suunnittelussa peruslähtökohtana on selkeys ja näkyvyys. Nyrkkisäännön mukaan vaakunan on oltava sellainen, että se on tunnistettavissa nuolenkantaman (200 m) päästä. Tärkein sääntö on tinktuurisääntö: ei väriä värin eikä metallia metallin viereen. Voimakas naturalistinen tai realistinen visuaalisuus on myös huonoa heraldiikkaa.
Vaakunassa pitää olla ainakin yksi kilven jako tai airutkuvio tai varsinainen kuvio. Myöskin kaikki näiden väliset yhdistelmät ovat mahdollisia. Vaakunassa on kuitenkin pyrittävä välttämään liian täyteenahtamista – selkeys syntyy pelkistämisestä. Kaikki kuviot on oltava kaksiulotteisia, kolmiuloteisuus ei kuulu heraldiikkaan.
Heraldiikan värit
Heraldiikassa värejä kutsutaan tinktuureiksi. Ne jaetaan kolmeen eri pääryhmään – metallit, varsinaiset värit ja turkikset. Mustavalkoisessa kuvallisessa esityksessä jokaiselle värille on varattu vakiintunut viivakuvaus eli skraffeeraus.
Metalleja ovat kulta ja hopea. Varsinaisia värejä ovat taas punainen, sininen, musta ja vihreä. Turkiksia ovat kärpännahka ja oravannahka.
Heraldisen tunnuksen suunnittelijan kymmenen käskyä:
1. Käytetään vain heraldisia värejä (tinktuureja), jotka ovat kulta ja hopea eli metallit sekä punainen, sininen, musta ja vihreä. Vaakunapiirroksissa kullan sijasta voidaan käyttää keltaista ja hopean sijasta valkoista. Lipuissa ja viireissä näitä käytetään nykyisin lähes aina. Heraldiset värit ovat kirkkaat ja puhtaat, sävyltään tummuusasteikon keskivaiheilla.
2. Pyritään käyttämään vain kahta väriä, joista toisen on oltava metalli. Kolmas väri edellyttää hyvin perusteltua syytä, mutta neljäs on jo huonoa heraldiikkaa.
3. Värisäännön mukaan väriä ei saa sijoittaa värin päälle eikä viereen eikä metallia metallin päälle eikä viereen, ellei yhteinen raja ole aivan lyhyt.
4. Kirjaimet, numerot tai tekstit eivät kuulu heraldiseen tunnukseen.
5. Kuvioiden on oltava mahdollisimman suuria ja täytettävä niille varattu alue mahdollisimman tarkkaan.
6. Kuvioiden on periaatteessa oltava kaksiulotteisia – ainakin niin, että ne on voitava esittää tunnistettavasti pelkkinä väripintoinakin, ilman varjostusta tai erillisiä rajaviivoja.
7. Kuvioissa ei luonnonmukaisuus ole tärkeää, mutta luonteenomaisuus on.
8. Heraldisen tunnuksen on oltava helposti mieleenjäävä, siihen ei saa ahtaa liikaa symboleja, vain ehdottomasti olennaisin – ihanne on yksi ainoa kuvio.
9. Heraldiikassa ei saa inttää: yhtä asiaa ei saa symboloida kahdella tai useammalla kuviolla. Jos taas yksi kuvio riittää symboloimaan kahta tai useampaa asiaa, niin se vain vahvistaa kuvion symboliikkaa ja siten koko tunnusta.
10. Kuvioiden on oltava sellaisia – niin kuin koko tunnuksenkin – että ne voidaan selityksensä (vaakuna- tai lippuselitys) mukaan mallia näkemättä uudelleen piirtää. Tämä vie myös siihen, että kuvion on oltava lajinsa yleispätevä edustaja – se ei saa olla esimerkiksi jokin tietty linna, vaan ainoastaan heraldisesti tyylitelty linna, jonka voi sitten vaakunan tai lipun aiheen perusteluissa sanoa viittaavan vaikkapa Käkisalmen linnaan. Voimme sanoa, että kuvion täytyy olla sellainen, jolla ei ole erisnimeä.
Nämä ‘käskyt’ on laatinut Jukka Suvisaari ja korjannut ja muutoksin varustanut Suomen Heraldisen Seuran johtokunnan asettama työryhmä, johon kuuluivat Kimmo Kara, Juhani Vepsäläinen ja Jukka Suvisaari, huhtikuussa 1990.
Heraldiikasta lisää:
• http://fi.wikipedia.org/wiki/Heraldiikka
• http://www.kolumbus.fi/tapani.talari/Vaakunasivut/Heraldiikka.html
• http://www.heraldica.fi/
• http://extranet.narc.fi/heraldica/ohje.php
