Tekstissä esiintyvät kirjaimet voidaan jakaa gemenoihin ja versaaleihin. Gemenat ovat pienaakkosia (a, b, c…) ja versaalit suuraakkosia (A, B, C…).
Versaalit edustavat kirjainten alkuperäistä muotoa. Antiikin piirtokirjoitukset ovat tästä hyvä esimerkki. Käsinkirjoituksen myötä muodostui vähitellen tapoja kirjoittaa merkkejä toisella tyylillä, paremmin juoksevana ja kirjoitukseen sopivina. Versaalit jäivät käyttöön vain erikoistarkoituksissa kuten nimien korostuksissa, otsikoissa, erisnimien alkukirjaimissa ja korosteellisissa alkukirjaimissa. Gemena muodostui näin tavalliseksi aakkoslajiksi.
Numeromerkeistäkin (0–9) on olemassa versaalimuunnelmia ja gemenamuunnelmia. Versaalinumerot ovat versaalikirjainten korkuisia, kun taas gemenanumeroiden korkeus vaihtelee, ja ne voivat ulottua myös perusrivin alapuolelle. Versaali- ja gemenanumeroille ei ole erillisiä koodipaikkoja merkistöstandardeissa.